Arsenal sana tarkoittaa ase-varastoa, Arsenal perustettiin vuonna 1886 sen nimeksi annettiin ensimmäiseksi Dial square.
Ensimmäisen ottelunsa Dial Square pelasi 11. joulukuuta 1886, jolloin se voitti Eastern Wanderersin 6–0. Myöhemmin seuran nimi muutettiin Royal Arsenaliksi, ja sen liittyessä Football Leagueen 1893 nimi muutettiin Woolwich Arsenaliksi.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Englannin 1. divisioona laajennettiin 22 joukkueen laajuiseksi ja Arsenal äänestettiin tähän ylimpään divisioonaan, jossa se on siitä lähtien yhtäjaksoisesti pelannut. 1930-luvulla Arsenal voitti viisi Englannin mestaruutta, joista kolme tuli peräkkäin 1933-1935. Vuonna 1953 saavutetun mestaruuden jälkeen menestykseen tuli tauko, joka päättyi komeasti ensimmäiseen eurooppalaiseen titteliin, Inter-Cities Fairs Cupin voittoon (nyk. UEFA Europa League) 1970. Jatkoa menestykselle tuli ensimmäisen tuplamestaruuden muodossa (Englannin mestaruus ja FA Cupin voitto) 1971. 1970-luvun lopulla Arsenal saavutti FA Cupin loppuottelupaikan kolmesti; vuoden 1979 loppuottelussa se voitti Manchester Unitedin.
1980- ja 90-luku
Ensimmäisen liigacupin voiton Arsenal saavutti 1987, managerinaan vuotta aiemmin aloittanut George Graham. 1990-luvun alkupuoli oli Arsenalin vahvaa kautta; Graham toimi tällöin yhä managerina. Vuonna 1991 seura voitti Englannin mestaruuden, ja 1993 se saavutti ensimmäisen tuplavoiton cupeissa (FA Cup ja liigacup). Toisen eurooppalaisen tittelinsä Arsenal otti voittaessaan Cup-voittajien cupin Parmaa vastaan 1994.
George Grahamin jouduttua eroamaan 21.1.1995 lahjussyytösten takia Arsenalin vt. manageriksi nimitettiin apulaismanageri Stewart Houston. Hänet korvattiin kesällä 1995 Bruce Riochilla. Riochin alaisuudessa Arsenal sijoittui Valioliigassa kaudella 1995-1996 sijalle 5, mikä merkitsi pääsyä UEFA Cupiin. Hän ei kuitenkaan ollut johtokunnan mieleen, joten hän sai potkut kaksi päivää ennen liigakauden 1995-1996 alkua. Tilalle tuli syyskuussa 1996 joukkueen ensimmäinen ei-brittiläinen manageri, ranskalainen Arsène Wenger. Wengerin ensimmäinen täysi kausi 1997–1998 päättyi Arsenalin toiseen tuplamestaruuteen, ja Wenger itse valittiin vuoden liigamanageriksi. Samana vuonna Arsenalin siihenastisen historian paras maalintekijä Ian Wright päätti uransa seurassa 185 tehdyn maalin jälkeen. Joukkueen myöhempi kapteeni Thierry Henry rikkoi Wrightin ennätyksen lokakuussa 2005. Kun Henry kaupattiin FC Barcelonaan kesäkuussa 2007 yli 16 miljoonalla punnalla, hän oli tehnyt seuralleen 226 maalia 370 ottelussa.
Kaudella 1999–2000 Arsenal hävisi UEFA Cupin loppuottelun rangaistuspotkukilpailussa Galatasaraylle.
2000-LUKU!
Kaudella 2000–2001 joukkue saavutti hopeaa sekä Valioliigassa että FA Cupissa ja selvisi ensimmäistä kertaa Mestarien liigan puolivälieriin, joissa se kuitenkin hävisi Valencialle.
Kaudella 2001–2002 Arsenal otti kolmannen tuplamestaruutensa, ja lisäksi se päätti kautensa 13 ottelun voittoputkeen. Arsène Wenger valittiin jälleen vuoden manageriksi. Seuraavalla kaudella joukkue ei onnistunut uusimaan tuplamestaruutta mutta voitti FA Cupin.
Kaudella 2003–2004 Arsenal saavutti jälleen mestaruuden ja rikkoi useita ennätyksiä; se muun muassa pelasi koko Englannin liigakauden ilman tappioita. Neljäs tuplamestaruus kariutui FA Cupin välierissä tappioon Manchester Unitedille, vaikka United oli sille pelkkä vastaantulija liki koko ottelun ajan.
Kaudella 2004–2005 Arsenal keräsi Valioliigassa 85 pistettä, mutta mestaruuden otti ylivoimaisesti ja samalla ensimmäistä kertaa 50 vuoteen Chelsea 95 pisteellä. Mestarien liigassa Bayern München pudotti Arsenalin yhteistuloksella 3–2, mutta FA Cupin joukkue onnistui voittamaan rangaistuspotkukilpailussa Manchester Unitedia vastaan.
Kaudella 2005–2006 Arsenal sijoittui liigassa neljänneksi, mikä toi sille paikan Mestarien liigaan tulevalle kaudelle. Mestarien liigassa Arsenal teki seuran historiaa etenemällä Pariisissa pelattuun loppuotteluun asti. Kova tie sinne alkoi lohkovaiheen jälkeen Real Madridia vastaan, jonka Arsenal kaatoi kahden ottelun yhteistuloksella 0–1 (0–1, 0–0). Neljännesvälierässä vastaan astui Juventus, jonka tykkimiehet kaatoivat yhteistuloksella 2–0 (2–0, 0–0). Välierissä vastaan tuli espanjalainen Villarreal, jonka Arsenal voitti yhteistuloksella 1–0 (1–0, 0–0).
Loppuottelussa Arsenal joutui ottelun varhaisessa vaiheessa yhden miehen alivoimalle, ja Sol Campbellin avausmaalista huolimatta FC Barcelona voitti ottelun 2–1. Arsenal teki kuitenkin Mestarien liigan historiaa pelaamalla 955 minuuttia tappioitta. Lisäksi Jens Lehmann piti Arsenalin maalin koskemattomana ennätykselliset 763 minuuttia. Koska Lehmann oli ajettu pois kentältä Barcelonan tehdessä maalinsa, hänelle jäi mahdollisuus jatkaa putkeaan maalinsa pisimpään puhtaana pitäneenä maalivahtina.
Kauden 2006-2007 Arsenal aloitti heikosti. Koko kauden jatkuneiden ailahtelevien esitysten jälkeen se sijoittui lopulta valioliigan neljänneksi, mikä tiesi Mestarien liigan paikkaa seuraavalle kaudelle. Menestystä ei tullut myöskään Englannin liigacupista eikä FA Cupista. Myös Mestarien liigasta Arsenal putosi; se hävisi PSV Eindhovenille ensimmäisellä pudotuspelikierroksella yhteistuloksella 2–1. Pidettyään Mestarien liigassa maalinsa puhtaana 854 minuuttia Lehmann päästi pallon taakseen syyskuussa Hamburger SV:tä vastaan pelatussa ottelussa, joka Arsenalille päättyi 1–2.
Kausi 2007–2008 oli Arsenalilla kaksijakoinen, ja se päättyi edellisen kauden tavoin pettymykseen jokaisessa Englannin kilpailussa ja myös Mestarien liigassa. Kausi alkoi hyvin, ja Arsenal johti Valioliigaa lähes keskeytyksettä syyskuun puolivälistä aina maaliskuulle. Useat tasapelit sekä tappiot pahimmille haastajille Chelsealle ja Manchester Unitedille liigan ratkaisuvaiheissa koituivat joukkueen kohtaloksi, ja lopulta sen pistesaalis riitti vasta kolmanteen sijaan.
Kaudella 2008-2009 Arsenal ei missään vaiheessa kyennyt vastaamaan Valioliigan kolmen kärkijoukkueen Manchester Unitedin, Liverpoolin ja Chelsean haasteeseen. Loppukauden hyvien otteluiden siivittämänä joukkue kuitenkin selviytyi liigassa neljänneksi saavuttaen jo karkaamassa olleen karsintapaikan Mestarien liigaan. Mestarien liigassa joukkue karsiutui semifinaaleissa Manchester Unitedia vastaan. FA Cupissa noutaja tuli niinikään semifinaaleissa Chelseaa vastaan Liigacupin päättyessä sensaationomaisesti Burnleyä vastaan jo neljännesfinaaleissa.
Saavutukset/ stadion
SAAVUTUKSET
Englannin-mestaruus (1. divisioona, valioliiga): 1931, 1933, 1934, 1935, 1938, 1948, 1953, 1971, 1989, 1991, 1998, 2002, 2004
FA Cupin voitto: 1930, 1936, 1950, 1971, 1979, 1993, 1998, 2002, 2003, 2005
Liigacupin voitto: 1987, 1993
UEFA Cupin voitto: 1970
Cup-voittajien cupin voitto: 1994
Mestarien liigan 2. sija 2006
Vuoden 2004 valioliigamestaruus tuli tappiottomalla pelillä.
STADION
Arsenal pelasi kotiottelunsa vuodesta 1913 lähtien Highburyn stadionilla, kunnes kaudeksi 2006–2007 se siirtyi uudelle Emirates Stadiumille. Stadion vihittiin virallisesti käyttöön 26. lokakuuta 2006. Ensimmäinen ottelu pelattiin kuitenkin jo 22. heinäkuuta Ajaxia vastaan; peli oli Arsenal-ikoni Dennis Bergkampin jäähyväisottelu. Bergkamp pelasi Arsenalissa 423 ottelua ja teki niissä 120 maalia.
Edustus-Joukkue
Edustusjoukkue
Tilanne 28. elokuuta 2009
Maalivahdit
1 Manuel Almunia
21 Łukasz Fabiański
24 Vito Mannone
53 Wojciech Szczęsny
Puolustajat
3 Bacary Sagna
5 Thomas Vermaelen
6 Philippe Senderos
10 William Gallas
17 Alexandre Song
18 Mikael Silvestre
20 Johan Djourou
22 Gaël Clichy
27 Emmanuel Eboué
28 Kieran Gibbs
30 Armand Traoré
41 Gavin Hoyte
45 Håvard Nordtveit (lainalla Lillestrømissa elokuuhun 2009)
Kerrea Gilbert
Keskikenttäpelaajat
2 Abou Diaby
4 Cesc Fàbregas(Kapteeni)
7 Tomáš Rosický
8 Samir Nasri
15 Denílson
16 Aaron Ramsey
19 Jack Wilshere
23 Andrei Aršavin
32 Fran Mérida
33 Nacer Barazite
35 Francis Coquelin
38 Jay Emmanuel-Thomas
42 Henri Lansbury
47 Mark Randall
56 Emmanuel Frimpong
Hyökkääjät
9 Eduardo
11 Robin van Persie
12 Carlos Vela
14 Theo Walcott
52 Nicklas Bendtner
Valmentajat kautta-aikojen
Valmentajat kautta aikain
1894–1897 Sam Hollis
1897–1898 Thomas Brown Mitchell (ensimmäinen ammattilaismanageri)
1898–1899 George Elcoat
1899–1904 Harry Bradshaw
1904–1908 Phil Kelso
1908–1915 George Morrell
1919–1925 Leslie Knighton
1925–1934 Herbert Chapman
1934–1947 George Allison
1947–1956 Tom Whittaker
1956–1958 Jack Crayston
1958–1962 George Swindin
1962–1966 Billy Wright
1966–1976 Bertie Mee
1976–12/1983 Terry Neill
12/1983–3/1986 Don Howe
3-5/1986 Steve Burtenshaw
1986–2/1995 George Graham
2-6/1995 Stewart Houston
1995–1996 Bruce Rioch
8-9/1996 Stewart Houston
9/1996 Pat Rice
9/1996–2009-? Arsène Wenger